Kaikkea ei voi mitata rahassa
Nopea joulukoriste oman pihan havuista.
Ajattelenko liikaa rahaa? Meneekö rahan säästäminen liian usein hauskuuden ja nautinnon edelle?
Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, minä kuusitoista vuotiaasta asti ja mieheni kakskymppisestä.
Meillä on ollut aina rahaa aika vähän viime vuosiin asti. Alkuun ei todellakaan osattu suunnitella järkevästi rahan käyttöä ja kaikki tekeminen oli hyvin spontaania. Käytiin esimerkiksi ravintolassa jos teki mieli, eikä paljon mietitty olisko sillä summalla ollut kuitenkin parempi vaikka tankata auto, jotta pääsee kulkemaan töihin.
Oltiin toki niin nuoria, että tuollainen spontaanius on ihan normaalia ja ymmärrettävää.
Sitten saimme lapsia ja aloimme järkevämmäksi rahan käyttäjiksi. Muutamia vuosia oli välissä kun olimme oikeasti köyhiä ja haimme avustusta sosiaalitoimesta ja seurakunnalta. Onneksi on tahoja, josta voi saada apua kun ei riitä rahat aina peruselämiseen.
Nämä tiukat vuodet teki minusta pihin, liiankin pihin. Mun on ihan hirveän vaikea laittaa rahaa itseeni, lomailuun tai hauskan pitoon.
Ajattelen asioita aina rahan kautta. Mitä kaikkea järkevää milloin milläkin summalla saisi, jos jättää esimerkiksi ulkona syömisen, hotelliyön tai lomamatkan välistä. Joskus kun kumpikaan ei jaksa tehdä ruokaa, sanon ääneen ettei tilata pitsoja, koska sillä summalla saan koko perheelle parin päivän ruuat helposti kaupasta.
Onneksi mieheni silti aina välillä tilaa, koska onhan se mukava syödä koko perheellä pitsaa ja päästä vapaaksi ruuan laitosta. Arjen luksusta, josta nautin, mutta mun on itse vaikea tehdä se valinta siihen luksukseen.
Pasianssi on yksi mun lempipeleistä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni söin tällaista. Herkullista!
Meillä oli hetki sitten kylässä mun vanhemmat ja kaksi mun siskoa ja juttelimme minun opiskelusta ja kurssimaksuista avoimessa amk.ssa. Kerroin maksaneeni syksyn kursseista 150 euroa kesällä ja nyt joulukuussa uudelleen saman summan kevään kursseista. Oli muuten vaikea laittaa joulukuussa opiskeluun rahaa kun lahjat oli hankkimatta ja ostettiin toinen auto, joten ei sitä rahaa ollut liikaa tilillä.
Yksi mun lapsista totesi mun opiskelun olevan kamalan kallista ja mietti ääneen mitä kaikkea muuta sillä summalla saisi. Minulta oppinut tämän tavan ajatella.
”Ei kaikkea voi mitata rahassa.”, sanoin lapselle. Kun sanoin tämän, tajusin todella sen, kuinka jatkuvasti itse mittaan asioita rahassa.
On hyvä miettiä mihin haluaa rahaa käyttää ja mitä kaikkea milläkin summalla voi saada. Silloin pystyy tehdä oikeasti niitä isojakin valintoja elämässään kun ei tuhlaile rahaa spontaanisti joka suuntaan.
Mä en vain oikein enää osaa tehdä niitä spontaaneja juttuja yhtään. Niitäkin nimittäin tarvitaan arkeen tuomaan iloa, helppoutta ja hauskuutta.
Ehkä se on mun tämän vuoden opettelun paikka, olla ajattelematta liikaa rahaa. Tuhlata sitä välillä elämyksiin ja rennompaan arkeen. Hauskuuteen ja luksukseen.
Kun olen käytännöllinen ihminen, mietin heti, miten mä tätä voisin opetella.
Voisin laittaa joka palkasta tietyn summan säästöön ja lopuilla aina elää niin kuin mieli tekee seuraavaan palkkapäivään asti. Joskus tuhlailuun voisi jäädä vain muutama kymppi ja joskus satoja euroja. (Tuhlailu on nyt vain sana kaikelle sille mun mielestä ”ylimääräiselle” rahan menolle, jota haluan opetella.)
Tai sitten voisin sopia itseni kanssa tietyn summan joka kuukausi, jonka olen valmis laittamaan tähän tuhlailuun. Tämä ei kyllä olisi kovin spontaania ja saisi mut ehkä liikaa ajattelemaan ja tekemään valintoja laitanko kuitenkin säästöön sen summan vai teenkö jotain hauskaa ja sitten valitsisin kuitenkin sen säästöön laittamisen.
Vai pitäisikö mun budjetoida tuhlailu itselle ”pakolliseksi” menoksi. Niin, että joka ikinen kuukausi mun on tehtävä jotain hauskaa, luksusta tai elämyksellistä.
Ei kaikkea voi mitata rahassa. Ei hauskuutta, oppimista, iloa tai sujuvaa arkea. Ei rentoutta, hyvää oloa tai toisten huomioimista.
