Kolmen ja viiden vuoden kuvitteelliset elämät

Mitä mieli pystyy kuvittelemaan, sen se pystyy myös toteuttamaan

Kun konkretisoin ja sanon ääneen unelmia, ne voi myös toteuta. Alitajunta tekee töitä ja sitä valitsee päivittäin ja viikoittain pienen pienissä valinnoissa sen unelman tavoittelun. Monesti huomaamattaan. Unelmointi ja niiden tavoittelu tekee myös sen, että sitten ei myöskään tarvitse valittaa kenellekään kun mikään ei koskaan muutu, aina vaan ollaan jumissa tässä samassa talossa, työssä, harrastuksessa, taloudellisessa tilanteessa jne., missä ikinä.

Elämä on arvaamatonta. Ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu, mutta unelmat on niitä, mitkä mua itseäni kannattelee ja motivoi. Nautin niistä. Siksi unelmoin.

Kolmen vuoden kuluttua

Arkipäivät näyttävät aika samoilta kuin nyt. Harrastan samoja asioita, ulkoilua eri tavoin liikkumalla, lukemista, kirjoittamista ja käsitöitä. Vietän aikaa perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa. Teen tätä samaa työtä vastaanottoperheenä. Olemme saaneet kodin pieniä juttuja valmiiksi ja on aika laittaa talo myyntiin. Joku lapsista on saattanut muuttaa pois kotoa.

Muutamme pienempään omakotitaloon. Tätä olen pohtinut todella paljon ja tullut mieheni kanssa siihen tulokseen, että meille kahdelle oma rauha ja äänimaailma on todella tärkeä seikka kotona. Me ei haluta kodin sisällä kuunnella naapureiden ääniä, ulkona ne ei haittaa, emmekä halua varoa itse omia ääniä. Ei sillä, että meistä koskaan hirveästi ääntä lähtisi, mutta kuitenkin haluan vapauden kodin sisälle. Lisäksi oman kodin pihassa pitää olla lämmin autotalli miehen harrastukselle.
Kodissa on kolme makkaria ja neliöitä puolet vähemmän. Nytkin on kolme makkaria virallisesti, käytännössä kuitenkin neljä tai viisi, riippuu miten sen asian laskee, ja neliöitä meillä on parisataa. Liikaa minun makuun.

Haluan talossa asumisen olevan helpompaa ja yksinkertaisempaa kuin mitä nyt tässä talossa.
Puoliso tekee vähemmän töitä ja meillä on enemmän yhteistä aikaa ja lomaa.
Opiskelusta en osaa sanoa, koska opiskelen nytkin täysin fiiliksen mukaan erilaisia kursseja. Vaikea tietää kolmen vuoden päähän fiiliksiä, kun en tiedä vielä edes ensi syksyn fiiliksiä opiskelujen suhteen.

Viiden vuoden kuluttua

Lopetan tämän nykyisen työn ja ryhdyn yrittäjäksi. En ihan tarkalleen tiedä mitä palveluja tai osaamista myyn silloin, mutta tämä on yksi iso unelma. Ideoita mulla on paljon, mutta niiden saaminen konkreettiseen ja selkeään muotoon vie aikansa.

Miksi viiden vuoden kuluttua lopetan nämä työt, miksi ei vaikka kolmen tai neljän vuoden kuluttua? Siksi, että viiden vuoden päästä nuorimmaiseni täyttää kahdeksantoista ja vastuu lapsista "loppuu". Ei tietenkään käytännön tasolla se tapahdu tuosta noin vain, mutta kuitenkin lasten täysi-ikäisyys tuo eräänlaisen vapauden meille vanhemmille. (En haaveile siitä, mutta elämän tosiasioista saa myös iloita haikeuden tuntemisen rinnalla.)

Harrastan edelleen todennäköisesti samoja asioita kuin nyt, tai sitten olen innostunut jostain muusta. Asuisimme samassa talossa tai jossain muussa unelmapaikassa kuin tuossa edellisessä, kolmen vuoden kohdassa kuvasin. Meillä on joko kesämökki tai koti sellaisessa paikassa, joka ajaa kesämökinkin viran.

Arki muuttuisi siis hyvin toisenlaiseksi minun töiden suhteen. Ja ehkä myös puolison töiden suhteen. Haluaisimme olla talvet etelässä ja tässä kohtaa elämää, vain viiden vuoden kuluttua, se voisi olla mahdollista.
Meille joulu on tärkeä perhejuhla, emmekä haluaisi sitä viettää kaksin jossain kaukana. Voisimme lähteä etelään heti joulun jälkeen ja olla siellä maaliskuun loppuun asti. Se ei olisi liian pitkä aika olla erossa aikuisista lapsista ja ainahan he saattaisivat tulla meidän luokse lomalle etelään.
Kevät, kesä ja syksy on Suomessa parasta aikaa, en haluaisi viettää niitä missään muualla.

Tämä tuntuu nyt aivan utopistiselta ajatukselta, mutta kun sitä alkaa tarkemmin käytännön tasolla pohtia, se tuntuu täysin mahdolliselta. Tällainen vaatii paljon miettimistä ja isot muutokset eivät tapahdu koskaan tuosta noin vain, mutta aikaahan tässä on vaikka kuinka tällaisen toteuttamisen suunnitteluun ja tekemiseen.

Lopuksi se tärkein

Haluan muistaa kuitenkin, että elämä on tänään. Ei eilen eikä huomenna. Iloita ja nauttia tästä päivästä ja hetkestä, pienistä tavallisista asioista.