Mukavan tavallinen päivä

Tänään on ollut kiva päivä. Tässä päivässä ei ole ollut mitään erityistä tai ihmeellistä, mutta silti se on tuntunut erityisen mukavalta.

Aamulla sain nukkua vähän pidempään kun mies nousi pikkuisen kanssa. (Pidempään nukkuminen tarkoittaa mulla nukkumista kahdeksaan asti. Normaalisti nousen kuuden ja seitsemän välillä.)

Yksi lapsista lähti kavereiden kanssa pyöräilemään heti aamupalan jälkeen ja yksi me vietiin eilen mun siskolle viikonlopuksi.
Meidän piti käydä eilen miehen kanssa jouluostoksilla samalla. Mulla oli selkeä lista mitä pitää ostaa kahdesta eri kaupasta ja lahjahankinnat olisi sitä myöten melkein valmiit, mutta ei niistä kaupoista löytynyt kuin yksi listan asioista, joten hankinnat jäi toiseen päivään.

Olen pessyt tänään pyykkiä useita koneellisia, laittanut tiskit ja siivoillut ohimennen sieltä täältä vähän. Tytär teki ruokaa ja mä tein rieskoja vanhasta perunamuusista. Oli mukava puuhailla yhtä aikaa keittiössä. En muista juteltiinko me siinä samalla kauheasti mitään, mutta molemmat tehtiin hyvällä fiiliksellä ja siitä jäi erityisen mukava olo. Ei se juttelu aina ole niin justiin, kunhan yhdessä tekeminen on molemmista mukavaa ja rentoa, sellainen on parasta.

Ruuan jälkeen mies meni jatkamaan polttopuuhommia ulos yhden lapsen kanssa, ja minä lähdin viemään esikoista omille menoille. Piipahdin samalla kaupassa hakemassa kahvia ja hammastahnaa. Ajoin kaupungin keskustan läpi ja siellä oli valtavasti väkeä. Kirkon luona olisi ollut joulumarkkinat, mutta nyt ei tehnyt mieli sinne. Ehkä huomenna tai sitten ensi vuonna.

Kotona pesin vähän lisää pyykkiä ja otin vihdoin myös läppärin esiin. Mun on pitänyt jo monta päivää alkaa lukemaan tenttiin, mutta aina se vaan on jäänyt.
Luin ja tein muistiinpanoja, koska paperille kynällä kirjoitettuna asiat jää paremmin mieleen, ja lisäksi meillä saa olla tentissä omat muistiinpanot mukana.

Sitten ilahduin taas somesta. Kerroin siellä yhden asian mitä en ollut tunnilla tajunnut ja sain siihen nopeasti selityksen, jonka ymmärsin heti. Ihmisten tällainen pieni auttaminen somessa on vaan jotenkin superilahduttavaa. Sitä ei yhtään osaa odottaa ja siksi kai se ilahduttaakin niin paljon. Kiitos Anniina tästä!

Illan päälle kävin yksin koiran kanssa kävelyllä, ja muistin taas kuinka tärkeää mun hyvinvoinnille onkaan nämä yksinäiset lenkit. Mun mieli tarvitsee säännöllisesti, useamman kerran viikossa näitä lenkkejä. Hiljaisuutta ja aikaa olla omien ajatusten kanssa.

Mies nukutti pikkuisen vielä yöunille, minä pesin tuttipullot ja täytin ne yötä varten. Sitten tuli fiilis kirjoittaa tämä tavallinen päivä muistiin. Tällaiseen tekstiin on itse mukava palata muutaman vuoden päästä.