Henkilökohtainen uusivuosi

Mulla on tällä viikolla synttärit, joten se on taas oman henkilökohtaisen uudenvuoden ajatusten aika.

En tee lupauksia, mutta mietin mihin valitsen seuraavan vuoden ajan keskittyväni ja miltä haluaisin tulevan vuoden näyttävän.

Omat lapset on niin isoja, että pystyn keskittymään omiin juttuihin enemmän ja enemmän koko ajan.

Tulevan vuoden mulle neljä tärkeintä asiaa, perheen jälkeen, on kirjoittaminen, työ, opiskelu ja oma hyvinvointi.
Haluan kirjoittaa blogiin ja jatkaa mun kirjoittamia kirjoja. Haluan tehdä töitä vastaanottoperheenä ja opiskella avoimessa amk.ssa. Voin hyvin tällä hetkellä, ja haluan voida hyvin jatkossakin kun ikää tulee jatkuvasti lisää ja neljäkymmentä on jo nurkan takana.

Kirjoittaminen

Mulla on tällä hetkellä kolme itse kirjoittamaani kirjaa kesken. Yksi niistä odottaa aikaansa aiheen vuoksi, koska sen kirjoittaminen ei tällä hetkellä tunnu oikealta. Kahdesta muusta olen innoissani, miten niissä tarina tulee jatkumaan, koska en itsekään tiedä sitä vielä.
Toinen on lasten kirja ja toinen aikuisten kirja. Mua jostain syystä huvittaa nämä projektit. Olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta yläasteelta asti. Silloin aloitin yhtä nuorten kirjaa, mutta lopetin sen aika pian ja heitin roskiin. Harmi kyllä. Nyt olisi kiva pureutua niiden aikojen omaan mielikuvitusmaailmaan.

Nyt kirjoittamassani lasten kirjassa on aika klassinen satukirjan teema. Pieni lapsi seikkailee metsäneläinten kanssa.
Ja aikuisten kirjassa päähenkilöllä on yliluonnollisia kykyjä, joita uskon meissä monissa piilevän oikeasti, joilloinka ne ei ole edes ylilounnollisia. Lisäksi aiheena on kiusaaminen, josta mulla on valitettavan paljon kokemusta omasta takaa ja sivusta seuranneena.

Haluaisin laittaa itselle tavoitteeksi tulevalle vuodelle kirjoittaa blogiin vähintään kerran viikossa jotakin. Musta vaan tuntuu, että kun asetan tavoitteen, se olis sama kun olisin päättänyt etten kirjoita sinne ollenkaan. Mun tavoitteiden kanssa tuppaa käymään niin. No, laitan sen silti tavoitteeksi, mutta en lupaa mitään.

Työ

Me päätettiin jokin aika sitten ryhtyä vain vastaanottoperheeksi ja lopettaa pitkäaikaisesti sijoitetun pienen ihmisen odottelu. Reilu kaksi vuotta me odotettiin, mutta nyt on meidän perheessä tapahtunut selllaisia muutoksia, ettei se ole meille enää sopiva juttu. Kerron tästä päätöksestä myöhemmin vähän enemmän.
Olen tykännyt viimeisen vuoden tehdä freelancerina tätä työtä. Tosin ensimmäisen puoli vuotta sanoin, ettei meistä ikinä voisi tulla vastaanottoperhe. Mutta koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Nyt sitten on sopimus allekirjoitettu ja alan tehdä vakituisesti tätä työtä. Olen siitä tosi iloinen!

Opiskelu

Opiskelen avoimessa ammattikorkeakoulussa journalismia. Tälle syksylle otin vain kaksi kurssia, koska en halua, enkä pysty, enkä jaksa laittaa opiskeluun vielä enempää aikaa. En tietenkään vielä tiedä onko ala edes oikea, mutta nyt vielä nautin opiskelusta. Opiskelu tuntuu enemmän harrastukselta kuin opiskelulta, koska koulua on vain kerran viikossa ja siihen päälle tehtävät tehtävät ovat tuntuneet vaan kivoilta, eikä ne ole stressannut.

Sitten ihan pikkuriikkisenä asiana, mutta mulle merkittävänä, opiskelen englantia päivittäin noin 3-5 minuuttia. Se ei paljon vaadi päivässä ja edistys on siksi todella hidasta, mutta tässä asiassa se on vain hyvä. Muhun ei ole peruskoulussa tarttunut enkku ollenkaan, joten yksikin opittu sana tai lause, on enemmän kun aikaisemmin. Joka päivä vähän, on yhden vuoden aikana yhteensä paljon.
Opiskelen enkkua duolingossa. Se on englanninkielinen sovellus, joten opiskelen siellä suomea. Osa jutuista on pöljiä, kun ne tulee väärinpäin, mutta tämä tapa sopii mun tän hetkiseen arkeen paremmin kun mikään muu opiskelutapa, mitä olen kokeillut tai keksinyt.
Jos joku tietää sovelluksen, missä voi suomalainen opiskella enkkua, niin saa vinkata. Mielelläni kokeilisin sellaista.

Hyvinvointi

Haluan antaa aikaa myös omalle hyvinvoinnille. Se on aina ollut ihan retuperällä ja nyt kun nelikymppisyys lähestyy kovaa vauhtia, ei kroppa kohta enää jaksa tällaista hälläväliä -asennetta.
Aloitin liikunnasta. En pysty ajattelemaan yhtäaikaa liikuntaa ja ruokavaliota, joten aloitin toisesta. Ja jos ja kun saan sen rutiininomaiseksi osaksi arkea, voin alkaa miettiä myös ruokapuolta.
Liikunnan lisäämisen olen merkannut kalenteriin siten, että mietin viikon ajan eteenpäin, minä päivinä ja mihin kellonaikaan pystyn liikkua. Sitten kun se lenkki tai venyttely on merkattuna valmiiksi kalenteriin, se tulee helpommin tehtyä.
Esimerkiksi kun haluan juoksemaan, miehen on pakko olla kotona, joten merkkaan sen 16-19 välille, jotta varmasti pääsen sinne. (Hän siis hoitaa pikkuista sillä aikaa.)
Jos taas ajattelen venyttelytuokiota, merkkaan sen aamupäivään, koska sellaisen voi tehdä pienen kanssa yhdessä.

Näyttikö tämä kulunut vuosi siltä, miltä sen vuosi sitten toivoin näyttävän?

Vuoden takainen postaus löytyy täältä vanhan blogin puolelta.
Kyllä se vuosi aika hyvin meni niin kuin toivoin.
Toivoin sijaisäitiyttä ja päiväkahveja ystävien ja siskojen kanssa. Toivoin aikaa jopa tylsistyä kotona, vähemmän surua ja ahdistusta, mitä edeltävä vuosi sisälsi.
Sain kaikkea noita ja enemmänkin.
Lisäksi isoimpina asioina vuodessa, mitä en tuohon jutun kirjoittamisen aikaan ollut osannut edes toivoa; lopetin keikkatyöt päiväkodissa ja kaupoissa ja aloin haaveilla uudesta alasta ja opiskelusta työn ohessa.
Toki vuoteen on mahtunut paljon huolta, stressiä ja välillä ahdistustakin, se kuuluu vanhemmuuteen, mutta päällimmäinen tunne kuitenkin menneestä vuodesta on positiivinen.
Hyvä vuosi takana siis!