Mitä jos muutettais ulkomaille

Kuva on mun viimeisimmältä ulkomaanmatkalta kuusi vuotta sitten.

Yksi lapsista sanoi eilen mulle unelmoivansa siitä, että aikuisena asuu syksystä kevääseen jossakin lämpimässä maassa ja kesät Suomessa.
Ihan mielettömän hyvä unelma aikuisuuteen ja totesin hänelle, että sellainen unelma sopisi myös hänen isälleen ja miksei mullekin.

Alettiin sitten miettiä miten tällainen unelma voitaisiin toteuttaa käytännössä. Se kun vaatisi molemmille toisenlaisen työn ja rahaa.
Myytäisiin tämä meidän talo ja ostettaisiin niillä rahoilla se mun unelmoima kesämökki. Siitä jäisi rahaa vielä ylikin ja niillä rahoilla voisi kustantaa kaikenlaisia ulkomaille muuttamisen kuluja.

Mä tekisin oman yrityksen kautta töitä etänä Suomeen. Mies sitten kysyi, että mites hänen työt, kun niitä ei voi millään tavalla etähommiksi muuttaa. Elättäisinkö hänet ja hän vaan harrastaisi kaikkea mukavaa?
Sopis se sekin, mutta tänään keksin vielä paremman ratkaisun.
Tehtäis niin kuin suunnittelin: ostettaisiin se kesämökki Suomesta ja mä tekisin niitä läppäritöitä missä ikinä olisimmekaan. Ja lisäksi puolet vuodesta kun asuisimme Suomessa, mies voisi tehdä töitä. Nykyisestä yrityksestä ei välttämättä suostuttaisi tällaiseen, mutta kaipa jostakin joku työpaikka löytyisi, missä se olisi mahdollista.

Me voimme nyt jo säästää rahaa tällaista varten. Minä opiskelen koko ajan sellaista, mikä mahdollistaisi etätyön sitten myöhemmin. Meidän lapset on kaikki reilun viiden vuoden päästä täysi-ikäisiä ja siihen ei ole kuin hetki aikaa. Täysi-ikäisyys tuo tullessaan jossakin vaiheessa myös lasten muutot pois kotoa. Sitten ei tarvitse enää miettiä kun mun ja miehen arjen pyöritys.

Kyllä vaan tällainen on mahdollista! Ihan toinen juttu on sitten se, että haluammeko ihan todella tätä vai emme. Mun vastaus on, että miksipä ei. Mä en pidä helteistä, mutta on maita, jotka talviaikaan on lämpimiä, mutta helteettömiä. Puolet vuodesta olisi sitä tuttua ja turvallista Suomessa asumista ja elämistä. Lasten, ystävien ja sukulaisten kanssa olemista.

Tällaisen unelman edessä voisi alkaa miettiä maailman tilannetta ja jossitella kaikenlaista. Sellainen on kuitenkin turhaa. Kukaan ihminen ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan maailmalla huomenna, ensi viikolla tai saatikka viiden vuoden päästä. Perheessä kuka tahansa voi sairastua vakavasti tai joutua onnettomuuteen tai ihan mitä tahansa muuta joka estäisi tällaisen. Niinhän se on kaikkien arkistenkin asioiden kanssa. Siksi en ala jossittelemaan. Unelmat ei ole unelmia, jos ne voisi toteuttaa heti tuosta vaan.

Mä ilahduin jotenkin tosi paljon tästä unelmasta, koska se on niin absurdi tähän hetkeen. Meidän molempien ulkomaanmatkat yhteensä voi laskea yhden käden sormin, kumpikaan meistä ei juuri osaa kieliä ja molemmat tekee tällä hetkellä työtä, jota ei voi tehdä etänä. En todellakaan tiedä mitä kaikkia hankalia käytännön asioita tällaiseen liittyy, mutta ei se mitään haittaa. Unelmat on unelmia ja jos oikein kovasti jotakin haluaa, kaikella on tapana järjestyä.